Jouni Tossavainen: Kesäpäivä

Siirin päivä kesäkuussa vuonna 1962. Juhannusvalmisteluja pienellä pohjoissavolaisella tilalla. Äiti ja kaksi pientä poikaa odottavat isää rengintöistä kotiin saunomaan.

 

Sauna valmis, häkälöylyt räppänän ja oven kautta pihalla. Vastat vain kiven takana.

Valoa ja varjoa Jouni Tossavaisen Kesäpäivässä.

Jos tämä kirja pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan ne olisivat: kieli, muistot, tunnelma. Tossavaisen kieli on vaativaa. Se on punnittua ja tiivistä. Usein siitä puuttuvat teonsanat kokonaan. Tarina kulkee päähenkilön, Anjan, nykyisyydessä ja menneisyydessä. Kaikkea ei selitetä.

Pian lyhyeeseen poljentoon tottuu ja huomaa ymmärtävänsä vanhahtavilta kuulostavia ilmauksia. Sitten kielestä kykeneekin jo nauttimaan. 

Toisaalta kertomus on osa poikien tarinaa:

Pojat kuulolla, hiljaa sen hetken ja samaa mieltä äidin kanssa. Kunnes touhut tulille, tukkanuottanen ja nyrkkipyykki päällimmäisenä.

Toinen pojista on Jouni Tossavainen, joka kirjan tapahtumahetkellä oli vain 3,5-vuotias. Kesäpäivässä hän kerii auki perheensä salaisuutta ja tallentaa sitä kertomansa mukaan myös omille lapsilleen. Yhteen päivään liittyvien tapahtumien lisäksi kirjaan on sisällytetty valokuvia ja äidin runoja. Missä välissä pyykkiveden keiton ja ruisleivän leipomisen välissä on ehtinytkään…?

Kirjaa lukiessa heräsi ajatuksia muistojen olemuksesta: mistä muistot oikein koostuvat, minkälaisista palasista kerääntyvät? Kenen muistoista perheen tarinassa loppujen lopuksi onkaan kyse? Tai kenen tarinasta perheen muistoissa? Ja miksi salaisuuksia on niin paljon?

Sain kuulla Jouni Tossavaisen omaa taustoitusta Kesäpäivään, kun haastattelin häntä keväällä Jyväskylän kirjamessuilla. Pelkäsin, että kirjailija kieltäytyy selittämästä teostaan, mutta Tossavainen jaksoi kertoa löytyneestä kirjeestä ja muusta kirjan syntyyn liittyvästä.  Erittäin virkistävää, etenkin kun työkseni joudun enimmäkseen arvailemaan keskiaikaisten kirjoittajien motiiveja ja intentioita.

Tunnelmaltaan Kesäpäivä tavoittaa sekä maalaisnostalgian että agraari-Suomen tunkkaiset piirteet. Hellästi, tarkasti ja syyttämättä.

Iltavesi raskaampaa niin järvessä kuin lähteessä. Muovisanko Sarvis yhtä helppo myötä- ja vastaotteella.

Taittoa ja kansikuvaa myöten kirja henkii omaa, vahvaa tunnelmaansa.

Onnen tarkemmat salasanat, yksi jokaiselle noidan sormelle ja vielä alleviivauksella: voikukka, aurinko, leipä, kahvi, kuultava vesi.

 

"Sitä ennen essu eteen..." Esiliina 60-luvulta, ovi 20-luvulta?

"Pojille munavelliä maidosta ja lopusta Makaota..." Tässä mökkikeittiömme muistumia samoilta ajoilta. Ei Makaota, vaan sinivalkoiset Viri-purkit hyllyllä.

 "Lapsuuden pihoja muistot, näkymättömät perinnöt." Minun, isäni, isoisäni ja isoisovanhempieni kesäpaikan pihaa.